Ekan työpäivän jälkeen palkitsin itseni Krullanssin kahvilla ja kakulla. Hammaslääkärissä oli jännittävää vääntöä, au. Keksin keskeneräiselle runolle alun. Ajattelen sitä kuinka olen yksin ja surullinen. Moottoripyörät aiheuttavat sitä vieläkin. Ja syksy, kai.

Pikku-koira oli niiiin pitkään yksin, että oli päättänyt kaivaa ajankulukseen eteisen kaapista mun talvitakit esiin. Ei nyt ihan vielä talvea kiitos. Auttavaista toisaalta.

Hmm. Joka päiväkö sinne töihin pitää mennä?

Huomenna tapaan hra A:n ensimmäistä kertaa loman jälkeen, mitä hälle kertoisin?

Päivän on rapissut kuin syksy. Sen tietää myös siitä että naapuriin rakennetaan Huvila-telttaa. Huomenna huolestuttava töihinpaluu, voihan.

On todella yö. Makaan sohvalla, pikku-koira huokailee jalkopäässä, minä omassa päässä. Liikaa ajatuksia ja epävarmuutta. Jotain Kelaa ja verokortteja. Pah. Jalat kuluvat alta, paksuuntuvat. Osaanko vielä ihmisten kieltä? Kaiken tämän voisin. Mies kirjoittaa runoja, soittaa serenadeja, lauseelle vastikkeita. Tekee mieli spagettia ja jauhelihakastiketta. Mitä tahansa ruokaa. Tekee mieli vyöttää yötä. Murahdus. Kättä lipoo, ping pong. Silmän kutitus, uusi reisi. Vau.

Viimeinen lomaviikko alkoi. Olen ollut apea muutaman päivän, tiedä sitten mikä. Kaipa jännittää mennä uuteen työyhteisöön kaiken sen jälkeen mitä viime syksynä tapahtui, omassa päässä ja muiden. Olen nukkunut tooosi paljon kesällä, rytmi on yövalvomista ja päivänukkumista, töihin se ei oikein sovellu. Ja kaikki se seurallisuus ja ihmiset, ou my god.

Kävimme Karhupuistossa pikku-koiran kanssa kahvilla, pullalla ja jäätelöllä, nyt aion kai lukea, miksen kirjoita, plääh.

Plääh plääh plääh.

Anelma-Unelma palasi kaupunkiin ja heti lähdimme aamiaiselle ja hömpsöttämään. Koko päivähän siinä meni. Ihan vähän kuohuviiniä. Ja mansikkamargariitat. Hivelimme paljon kirjoja. Ostin Kirjatorilta Kiiskisen Menopaluun ja Tontin Luokkakokouksen. Ja Nanson alennusmyynnistä paidan.

Anelma-Unelmalle löysimme todella hienon ja kalliin mutteripannun jonka ihmeventtiili tekee espressoon vaahdon. Saimme maistiaiset, hyvää oli. Kannatimme Korkeavuorenkadun kallista pikkupuotia. Mutta palvelu oli erinomaista, saa kuulemma soittaa sunnuntainakin kännykkään jos tulee kysyttävää..

Illalla olin putkiremontti-infossa (talossa asuu paljon höpsöjä mummoja ja pappoja), tällä viikolla pitää tyhjentää kellarikomero. Marraskuun lopusta helmikuuhun pitäisi sitten keksiä majapaikka. Hmm.

Anelma-Unelman mielestä kokoelman nimi on naseva. Hii.